Kokoelma-blogissa nyt:

posted in: Uncategorized | 0

Ekoteko vai Muotovalio? Taideteoksen nimi on osa sen identiteettiä

Kun viime talvena maalasin seuraavan kesän näyttelyyn tulevaa teosta, olin kahden vaiheilla, laitanko teoksen nimeksi Ekoteko vai Muotovalio? Aloitin maalauksen nimen miettimisen jo teosta suunnitellessa, ja maistelin nimeä teosta tehdessäni. Vai mitä sinulle tulee mieleen nimestä Muotovalio? Mitä sellainen teos voisi esittää?

Teokselle tuli nimeksi Muotovalio, Ekoteko nimi jää muistikirjaan myöhempää käyttöä varten. Teoksessani kanarouva on pyöräyttänyt ainutlaatuisen tuotoksen ja itsekin esiintyy sivuprofiilissa edukseen, muotovaliona hänkin. Kana on selvästi ennen munaa! Vai onko?

”Muotovalio”

Kun vasta suunnittelen teosta, annan sille yleensä heti jonkun nimen, joka kuvaa teoksen sisältöä. Nimen keksiminen on osa teoksen luomista. Tämä aluksi mietitty nimi pysyy usein samana teoksen valmistumiseen asti, toisinaan sen vaihtuu ja tarkentuu kun teoksen sisältö jäsentyy itselle uudelleen.

”Naivistien näyttelyssä voi kuulla iloista höröttelyä teosten edessä ja saa aikaan juuri nimien lukeminen ja teoksen katsominen sen jälkeen uudestaan.”

Onko nimi hauska yksityiskohta vai teoksen tärkeä Avain?

Teosten nimet luetaan aina tarkasti ja nimistä teokset myös muistetaan jälkeenpäin. Nimet antavat katsojalle näkökulman, josta teosta voi tarkastella. Nimeämisellä taiteilija voi vinksauttaa koko asetelman uudelle tasolle ja se voi kutkutella huumorihermoja koko pääsymaksun edestä.

          ”Teoksen nimi on osa teoksen identiteettiä.”

Teoksen nimi on osa teoksen identiteettiä, jolla se erottuu kaikista muista ja nimen perusteella tiedetään mistä teoksesta on puhe. Näyttelyissä teoksista laitetaan esille seinälle tai teosluetteloon tärkeät tiedot, eräänlainen teoksen tuoteseloste, jossa on teoksen nimi, koko (leveysmitta ensin), tekniikka ja vuosi, tekijä.

Miten teoksen yksilömistä voi lisätä?

Teoksen etupuolella, varsinkin naivistien teoksissa, näkyy tekijän signeeraus, nimi tai puumerkki, joskus myös tekovuosi. Toisinaan taiteilijat signeeraavat teoksen taakse, tämä on yleistä nykytaiteen teoksissa. Oma käytäntöni on, että liimaan teoksen taakse lapun, jossa on kaikki teostiedot. Olen miettinyt myös, että voisin lisätä muita teosta yksilöiviä merkitsemistapoja kuten pienen maalauksen/kuvansiirron tekemistä teoksen taakse, josta olisi se hyöty, että teoksen väärentäminen vaikeutuu, koska vain taiteilija ja näyttelyn pitäjä tietää mikä kuvio teoksen takapuolella on.

Vihjeen tarinasta antaa teoksen nimi

Jos vähän muistellaan, Martti Huuhaa Innanen oli armoitettu teosten nimeäjä ja laulujen tekijä, riimittelyä sopi käyttää myös teosten nimeämiseen, kuten Nilsiän ihmissudet lyövät venttiä korvessa tai Hakaniemen hallin markan pummaaja.

”Kun Martti Innaselta lähtee tiedustelemaan taulun syntyperää, tai sitä, että miksi taululla on tuollainen nimi, kuten ”Tyrnävän Viljon hirmuinen rumpusoolo”, saa kysyjä useimmiten nasevan vastauksen.

          ”Näinhän se on, että nimen pitää sisältyä teokseen aiheeseen jollakin tavalla, niin selkeästi, että ei tarvi kysyä perään.”

Näinhän se on, että nimen pitää sisältyä teokseen aiheeseen jollakin tavalla, niin selkeästi, että ei tarvi kysyä perään. Silti, taulun katsomisen kokemus on jokaisella katsojalla hieman erilainen. Katsoja täydentää kuvaa omilla mielikuvillaan ja jutuillaan. Silloin teoksesta tulee tuttu ja sen kanssa löytyy sama aallonpituus. Ja ne omat hauskat tunnelmat palaa mieleen kun sen tietyn teoksen näkee uudelleen (esim. keräilijän oman olohuoneen seinällä näyttelyn loputtua).

 

Mutta onko se nimen keksiminen aina niin helppoa?

            ”Joskus ei vaan nimet kulje ja tulee tällaisia: Musta kissa katolla…”

Teoksen nimeäminen kertoo siitä, miten taiteilija on aihettaan käsitellyt. Pikahaastattelussa Esa Leppänen (naivistitaiteilija) totesi, ”että joskus ei vaan nimet kulje ja tulee tällaisia: Musta kissa katolla. Hyviä nimiä tulee joskus mieleen ja sitten ne äkkiä unohtaa, jos ei saa jonnekin ylös.”

Nimeämiseenkin pitää saada inspiraatiota ja flowta, että oikeat sanavalinnat löytyvät. Joku on luonnostaan enemmän runoilija ja riiminikkari, joillekin on turvallisempaa päätyä toteaviin nimiin. Taiteilija koettaa saada flowsta kiinni ja nysvää nimen keksimisen kanssa kuten itse teoksenkin.

Teosten nimeämisessä on eri taiteilijoilla erilainen tyyli ja sekin on eräänlainen tavaramerkki pidemmän päälle kun yhtenäinen linja ja tyyli löytyy. Sanallinen signeeraus! Teoksen nimi yksilöi teoksen, erottaa sen muista.

Minulla on tämän kesän näyttelykertueella useita uusia teoksia, ja uudet kanataulut saivat nimiä kuten Muotovalio, Mulle kans, Virkani puolesta, Aurinkokuningas… Ne voit nähdä Iittalan naivistien kesänäyttelyssä. Pidä hauskaa näyttelyssä, lue nimiä ja ihmettele maailman menoa!

Tässä vielä muutamia näyttelyvinkkejä tälle kesälle. Keravalla taidemuseo Sinkassa on naivististen taiteilijoiden näyttely, pääosin Suomen Gallupin kokoelmista ja siellä pääsee fiilistelemään Huuhaa Innasen tauluja jälleen kerran!

Iittalan naivistit juhlivat kolmekymppisiä koko kesän näyttelyllä, nasevat nimet ja lepposat taulut on jälleen nähtävänä Iittalan vanhalla puukoululla, upea 30–vuotis näyttely auki koko kesän, joka päivä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *